Liebster-award haaste

Sain Kantapään Kautta -blogin Tiinalta Liebster award -haasteen. Mahtavaa, ihka ensimmäinen blogihaasteeni!

Tässä vastauksia Tiinan kysymyksiin:

1. Katsot puutarhasi kauneinta kohtaa. Mitä näet?

Hmm, valinta on vaikea. Valtaosa penkeistä on perustettu tänä vuonna, eivätkä ne ole vielä täydessä loistossaan.
Yhtenä esimerkkinä mieleen tulee nunnanarsissin ja riippaomenapuun oksien kaunis värikontrasti keväällä.



2. Jos ryhtyisit rakentamaan puutarhaasi ihan uudelleen/alusta, mitä tekisit toisin vai tekisitkö mitään? Miksi?

Hyvä kysymys. En keksi heti mitään isoa asiaa, jota lähtisin muuttamaan. Ehkä kasvimaalaatikoiden ympäristön olisin sanomalehtien sijaan eristänyt maisemointikankaalla - nyt tämä tehtävä on edessä ensi vuonna, koska oksasilpun välistä puskee rikkaruohoja.

3. Mikä sinulle on tärkeintä, kun valitset istutettavia kasveja puutarhaasi?

Tuleeko kasvista hyvä fiilis, innostunko siitä ja odotanko ihan täpinöissäni sen kasvamista tai kukintaa. Yritän toki huomioida myös kasvien valo-, multa- ja muut vaatimukset, kukkien värien, kasvin korkeuden jne, mutta valinnat eivät aina toteudu näin rationaalisella kaavalla :) Yritän kuitenkin välttää kylmänarkoja kasveja.

4. Teetkö hankintoja puutarhaasi hetken mielijohteesta vai ovatko kaikki tarkkaan harkittuja?

Osa kasveista on harkittuja hankintoja, mutta kokonaisuudessaan vaaka kallistuu varmasti spontaanien päätösten puolelle. Etukäteen suunnittelen esimerkiksi seuraavan kesän hyötykasvit. Kirjaan myös ylös tiettyjä kasveja, joita olen joko aina halunnut tai jotka bongaan lehdistä tai blogeista. Niitä tulee hankittua pihasuunnitelmien edetessä.
Välillä taas harhailen puutarhaliikkeissä ja teen heräteostoksia. Kotona sitten täytyy pohtia, mihin mitäkin laittaisi..



5. Mikä on puutarhasi "punainen lanka" vai onko sellaista?

Punainen lanka on puutarhurin erilaiset päähänpistot :) En ole kovin hyvä hahmottamaan kokonaiskuvaa.

6. Ovatko rikkaruohot sinulle painajainen vai nautitko niiden nyppimisestä?

Aargh, pahin painajainen! En muutenkaan tykkää tehtävistä, joita täytyy suorittaa uudelleen ja uudelleen (tähän kuuluu myös siivoaminen) ja rikkaruohojen nyppiminen on juurikin tällainen loputon taistelu. Erityinen ongelma meidän metsäpohjaan kaivetuissa penkeissä ovat saniaiset, kielot ja villivadelmat. Tuntuu, että etenkin saniaisia saa olla koko ajan kiskomassa pois. Olen toki ottanut tästä opikseni ja kaivan nykyään uusien penkkien mullan kunnolla läpi, poistaen samalla saniaisten sähköjohtoja muistuttavat juuret. Vuoraan myös penkkien ulkoreunan juuriesteellä.

Lapiohommia ja kottikärryllinen rikkaruohojen juuria:



7. Mikä olisi ensimmäinen ajatuksesi, jos puutarhalehden toimittaja ottaisi sinuun yhteyttä ja haluaisi tehdä lehteen jutun puutarhastasi?

Että hänellä on väärä numero :D Tai jutun otsikoksi olisi tulossa "Älä tee näitä virheitä puutarhassasi". Puutarhani on vasta niin lähtötekijöissä, että siitä ei kovin laajaa juttua saisi. Lisäksi se ei mitenkään vedä vertoja puutarhalehtien hienoille pihoille. Ehkä joidenkin vuosien päästä, kun sekä puutarha että puutarhuri ovat varttuneempia :)

8. Mikä puutarhassasi on parasta talvella?

Autotalli. Ei tarvitse kaivaa autoa lumihangesta aamulla.. Se tosin taitaa liittyä enemmän taloon kuin puutarhaan.
Ehdottomasti lintujen talviruokintapiste ja sen vikkelät vieraat. Myös pihaa reunustavat isot kuuset ovat talvisin parhaimmillaan.





9. Mikä kasvi on ylittänyt ennakko-odotuksesi ja miksi?

Kasvivalikoimani on vielä pieni, mutta ehdoton yllättäjä on isotähtiputki 'Ruby Cloud'. Puolivahingossa alennusmyynnistä mukaan napattu perenna kukki tänä kesänä pitkään ja kauniisti.



10. Oletko joskus pettynyt johonkin kasviin? Miksi?

Mieleeni juolahti tuoksuherne, jota olen ihastellut muun muassa muiden blogikuvissa. En tiedä mitä tein väärin, mutta meillä se kukki noin viikon verran ja kuivui sitten kellertäväksi kasaksi.

11. Minkälainen puutarhuri olet?

Aloitteleva. Ajoittain innostunut visionääri, välillä epävarma. Päällimmäisenä kuitenkin onnellinen. Olen puutarhassa vietetyn päivän jälkeen rentoutunut, tyytyväinen ja iloinen.


En laita nyt haastetta eteenpäin, koska mielestäni lähes kaikissa seuraamissani blogeissa olen tähän jo törmännyt.

Hurmaavan vehreät Azorit

Ajattelin talven keskelle kaivaa puutarha-, luonto- ja kasviaiheisia kuvia reissuiltani vuosien varrelta.

Ensimmäiseksi kohteeksi valitsin Azorit, jossa lomailimme vuoden 2009 syyskuussa. Silloin asuimme vielä rivitalossa, enkä tiennyt puutarhoista tai kasveista paljon mitään. Kykenin korkeintaan tunnistamaan voikukat. Reissukuvista päätellen luonto, eläimet ja kasvit ovat kuitenkin kiehtoneet minua jo silloin: Azorien matkallakin vierailtiin useissa puistoissa. 

Oli oikeastaan aika mahtavaa katsoa vanhoja digikuvia uusin silmin (tosin kuvien laatu ei päätä huimaa, eipä tuolloin ollut vielä järjestelmäkameroita matkassa).

Mutta pidemmittä puheitta: kuvamatka Azoreille alkakoon.

São Miguelin saaren pääkaupungissa Ponta Delgadassa vierailimme António Borgesin sekä José do Canton puistoissa.

Azorien "kansalliskukka" hortensia, jota kasvoi puistojen lisäksi runsaasti myös tienvarsilla. Mitä luksusta!

Myös tuoksuinkivääriä kasvoi luonnossa ja vieraslajina sitä oli riesaksi asti.

/

Saaren jylhässä ja sumuisessa itäosassa ajaessa näimme yhtäkkiä tien laidassa värikkäitä kukkapenkkejä. Olimme käsitykseni mukaan keskellä ei-mitään - asutusta ei näkynyt, tien toisella puolella laidunsi vuorenrinteellä lehmiä ja toisella puolella oli tämä hyvin hoidettu puisto. 

Kaiken huipuksi pensasaitojen välistä ilmestyi joukko kissoja, jotka jalkautuivat poluille ja jäivät ihmettelemään meitä. 

Luulen, että puisto oli jonkinlainen levähdyspaikka. Nimittäin siistit piknik-paikat penkkeineen olivat saarella hyvin tyypillisiä. Puistoon törmääminen lukeutuu kuitenkin parhaimpiin ja yllättävimpiin matkamuistoihin ikinä.

Nordesten vesiputouksen lähellä olivat kauneimmat hortensiat:

Furnaksen kuumien lähteiden vieressä oli Terra Nostra -niminen kasvitieteellinen puutarha. Se on jäänyt mieleeni kaikkein vehreimpänä paikkana. Vesi, puut, käytävät - kaikki olivat vihreän eri sävyissä.

Näitä kuvia katsoessani en ymmärrä, miksi suostuin koskaan lähtemään saarelta. Piti huikata jo miehellekin, että milloin lähdetään uudestaan Azoreille. Vuokraisin auton, ottaisin kameran selkään ja lähtisin kaikille niille retkipoluille, jotka viimeksi jäivät kulkematta. 

Aina yhtä maaginen ensilumi

Aamulla herätessäni huomasin ulkona leijailevat lumihiutaleet. En malttanut olla sisällä, hain takin ja kameran ja menin ihmettelemään ohutta valkoista peitettä. Pitkästä aikaa innostuin kuvaamaan ja kävelemään pihalla.











Vihreän sävyjäkin näkyy vielä:



Metsäkauriit ovat käyneet typistämässä maariankelloja:



Ruusukaali sinnittelee. Rehellisesti sanottuna olin unohtanut sen tyystin. Voisin huomenna kerätä pikkukerät talteen.



Lintujen ruokinnan aloitin viime viikolla. Aamulla pihalla näkyi tiaisia, mustarastaita, harakka, närhi ja pähkinänakkeli. Kuvaan heistä ei halunnut tulla kukaan, ilmeisesti eivät ole vielä tottuneet terassin reunalla teleputken kanssa vaaniviin ihmisiin.





Päivällä vietiin SPR:n Kontti-tavarataloon lahjoituksena kirjoja, astioita ja vaatteita. Olen yrittänyt vähentää tavaran määrää sekä harkita myös kaksi kertaa ennen uuden tavaran ostamista. Tänään en suoriutunut tästä viimeisestä tehtävästä kovin hyvin, koska SPR:ltä kotiutin perennakirjan. Nooh, tuotto menee ainakin hyvään tarkoitukseen.





Lisäksi tilasin viime viikonloppuna Novitan verkkokaupan alennusmyynnistä läjän lankoja, tarkoituksena neuloa korinpohjapeitto. En ole ihan harkinnut tätä loppuun asti, koska a) en ole mikään vikkelä neuloja ja b) minulla ei muutenkaan ole aikaa tehdä kaikkea mitä olen suunnitellut. Mutta onhan tässä vielä pitkiä talvi-iltoja edessä.

Mukavaa viikonloppua!