Sain keväällä ystävältäni syntymäpäivälahjaksi ensimmäisen syyshortensiani, lajikkeen 'Pink Lady'. Ensimmäiset kukat ovat nyt avautuneet:
Jo kellertyneiden tiikerililjojen seassa kukkii orkidealilja 'Rubrum', viime vuonna puolivahingossa tehty hankinta. En erityisemmin edes pidä liljoista, enkä oikein ymmärrä, miksi olen tämän ostanut. Mutta onhan se kuitenkin hieno! Täytyy vain keksiä sille sopivampi paikka.
Kasvimaalaatikossa kukkii piparminttu - keräsin jo aiemmin osan sadosta pakkaseen ja jätin loput silmäniloksi. Piparmintun tummanvihreä lehdistö ja vaaleanliilat kukinnot ovat mahtava yhdistelmä! Näyttäisi kelpaavan myös kukkakärpäsille.
▼
keskiviikko 23. syyskuuta 2015
sunnuntai 20. syyskuuta 2015
Kivikkopenkin laajennusta
Yhtenä syyskuun alun lämpimänä viikonloppuna avautui sopiva ajankohta kivikkopenkin laajennukseen. Toisin sanoin perheemme vahvempi puolisko ehti vihdoinkin auttaa kivien pyörittelyssä :)
Ennen kyseisen aherruksen tulokseen siirtymistä täytyy kuitenkin aloittaa ihan alusta. Lähtötilanne oli tämännäköinen:
Takapihalta löytyi siis heinien piilossa oleva kivikasa. Se on joskus saattanut olla ihan oikea kivikkotarha, koska heinien seasta pilkisti mehitähtiä ja keltamaksaruohoa.
Kitkemisen ja kivien lisäämisen jälkeen kasa alkoi jo erottua taustastaan. Kivien väliin istutin kääpiövuorimäntyjä ja kivikkokasveja. Näkymä toukokuussa:
Kesällä taimia tuli lisää (mistähän niitä aina vain tulee :)) ja syyskuussa en löytänyt penkin raoista enää sopivaa tilaa tuoreimmille hankinnoille. Selvästikin siis piti pyöritellä lisää kiviä paikoilleen ja täyttää välit mullalla. Joillekin kasveille olen lisännyt mullan joukkoon myös soraa parantaakseni läpäisevyyttä.
Laajennuksen jälkeen kivikko näyttää tältä. Kasa laajenee ylärinteeseen päin, joten varsinaista kasvua on kuvasta hankala hahmottaa.
Kääpiövuorimännyt ovat ilokseni kasvaneet kesän aikana mukavasti. Muut kasvit ovat jo syysasuissa, osa hieman ruskistuneena. Näkymät ovat silti mielestäni aivan ihastuttavat. Vaikka pidän kovasti runsaasta kukkaloistosta, on kivikkokasvien kehitystä ollut äärettömän mielenkiintoista seurata.
Ennen kyseisen aherruksen tulokseen siirtymistä täytyy kuitenkin aloittaa ihan alusta. Lähtötilanne oli tämännäköinen:
Takapihalta löytyi siis heinien piilossa oleva kivikasa. Se on joskus saattanut olla ihan oikea kivikkotarha, koska heinien seasta pilkisti mehitähtiä ja keltamaksaruohoa.
Kitkemisen ja kivien lisäämisen jälkeen kasa alkoi jo erottua taustastaan. Kivien väliin istutin kääpiövuorimäntyjä ja kivikkokasveja. Näkymä toukokuussa:
Kesällä taimia tuli lisää (mistähän niitä aina vain tulee :)) ja syyskuussa en löytänyt penkin raoista enää sopivaa tilaa tuoreimmille hankinnoille. Selvästikin siis piti pyöritellä lisää kiviä paikoilleen ja täyttää välit mullalla. Joillekin kasveille olen lisännyt mullan joukkoon myös soraa parantaakseni läpäisevyyttä.
Laajennuksen jälkeen kivikko näyttää tältä. Kasa laajenee ylärinteeseen päin, joten varsinaista kasvua on kuvasta hankala hahmottaa.
Kääpiövuorimännyt ovat ilokseni kasvaneet kesän aikana mukavasti. Muut kasvit ovat jo syysasuissa, osa hieman ruskistuneena. Näkymät ovat silti mielestäni aivan ihastuttavat. Vaikka pidän kovasti runsaasta kukkaloistosta, on kivikkokasvien kehitystä ollut äärettömän mielenkiintoista seurata.
tiistai 15. syyskuuta 2015
Tomaatin kasvatusta kasvilaatikoissa
Tänä kesänä kokeilin tomaattien kasvatusta laatikossa. Olen ymmärtänyt, että tomaattien kasvatukseen paras ratkaisu on kasvihuone, lasitettu parveke tai vähintäänkin lämmin seinusta.
Meillä tuo laatikko sijaitsee terassin vieressä. Paikka on hyvin valoisa, mutta myös tuulinen ja sateiden armolla. Valitsin siihen tarkoituksella avomaanlajikkeita, jotta ne kestäisivät säätilan vaihtelua ja viileyttä paremmin. Näin sateista ja kylmää kesää en kuitenkaan osannut odottaa. Pitkään näyttikin siltä, että yksikään tomaatti ei ehdi kypsyä.
Katkaisin tomaateilta latvat jo heinä-elokuun vaihteessa ja toivoin parasta.
Pikkutaimet alkukesästä:
Mutta kannatti odottaa! Olen kerännyt jo muutamia kourallisia ihanan kypsiä tomaatteja. Vielä olisi kauniisti punertuvia tomaatteja jäljellä, saa nähdä, jaksavatko kypsyä:
Lajikkeina olivat kirsikkatomaatti 'Gardener's Delight' sekä runkotomaatit 'Tanskanvienti punainen' ja 'Goldene Königin'. Keltaisia tomaatteja tuottava 'Königin' ei mielestäni soveltunut kovin hyvin säiden armoille, koska tomaatit halkeilivat sateiden jälkeen liian helposti.
Joka tapauksessa kokeilu saa ehdottomasti jatkoa ensi vuonna. Tai kunnes kauan haaveilemani kasvihuone toteutuu ...
Meillä tuo laatikko sijaitsee terassin vieressä. Paikka on hyvin valoisa, mutta myös tuulinen ja sateiden armolla. Valitsin siihen tarkoituksella avomaanlajikkeita, jotta ne kestäisivät säätilan vaihtelua ja viileyttä paremmin. Näin sateista ja kylmää kesää en kuitenkaan osannut odottaa. Pitkään näyttikin siltä, että yksikään tomaatti ei ehdi kypsyä.
Katkaisin tomaateilta latvat jo heinä-elokuun vaihteessa ja toivoin parasta.
Pikkutaimet alkukesästä:
Mutta kannatti odottaa! Olen kerännyt jo muutamia kourallisia ihanan kypsiä tomaatteja. Vielä olisi kauniisti punertuvia tomaatteja jäljellä, saa nähdä, jaksavatko kypsyä:
Lajikkeina olivat kirsikkatomaatti 'Gardener's Delight' sekä runkotomaatit 'Tanskanvienti punainen' ja 'Goldene Königin'. Keltaisia tomaatteja tuottava 'Königin' ei mielestäni soveltunut kovin hyvin säiden armoille, koska tomaatit halkeilivat sateiden jälkeen liian helposti.
Joka tapauksessa kokeilu saa ehdottomasti jatkoa ensi vuonna. Tai kunnes kauan haaveilemani kasvihuone toteutuu ...
sunnuntai 13. syyskuuta 2015
Syysistutuksia ja kukkasipuleita
Nyt on ensimmäinen setti tämän syksyn kukkasipuleita hankittu. Tuusulan Pirilän Kukkatalolla oli mielenkiintoisia lajikkeita, hyvillä kuvilla ja teksteillä varustettuna.
Pallerolaukka voisi sopia hyvin kivikkoon, Darwin-tulppaanit talon taakse isoon kukkapenkkiin. Suloisten syreenitulppaanien paikkaa en ole vielä päättänyt.
Hankin kokeeksi yhden persianpikarililjan sipulin, vaikuttaa mielenkiintoiselta! Lumikelloja meiltä ei vielä löydykään, eikä kevätkelloja. Viimeksi mainittuja ei valitettavasti ollut Pirilässä, mutta paikkasin tilanteen Kodin Terrassa.
Viikonloppuna tuli myös siivottua pois kuihtuneita kesäkukkia. Samalla syntyi tilaa syysistutuksille. Pallokrysanteemista, callunoista ja koristekaalista rakentui värikäs kokonaisuus.
Pallerolaukka voisi sopia hyvin kivikkoon, Darwin-tulppaanit talon taakse isoon kukkapenkkiin. Suloisten syreenitulppaanien paikkaa en ole vielä päättänyt.
Hankin kokeeksi yhden persianpikarililjan sipulin, vaikuttaa mielenkiintoiselta! Lumikelloja meiltä ei vielä löydykään, eikä kevätkelloja. Viimeksi mainittuja ei valitettavasti ollut Pirilässä, mutta paikkasin tilanteen Kodin Terrassa.
Viikonloppuna tuli myös siivottua pois kuihtuneita kesäkukkia. Samalla syntyi tilaa syysistutuksille. Pallokrysanteemista, callunoista ja koristekaalista rakentui värikäs kokonaisuus.
Matkan alku
Blogin puutarha sijaitsee Etelä-Suomessa kakkosvyöhykkeellä. Talomme on seissyt paikalla jo muutaman vuosikymmenen, mutta me muutimme tänne kolme vuotta sitten.
Ensimmäisenä vuonna remontoimme sisätiloja, toisena kesänä rakensimme terassin. Vasta kolmantena kesänä on ollut aikaa keskittyä puutarhahommiin.
Puutarha rakentuu hiljalleen, pala kerrallaan. On muutama kukkapenkki ja pieni hyötytarha kasvilaatikoineen. Taloa ympäröi savinen rinne, jossa kasvaa nurmikkoa ja pari omena- ja luumupuuta. Talon takaa aukeaa entinen metsänpohja, josta löytyy kiviä ja kantoja sekä heiniä, saniaisia, villivadelmaa ja vesakkoa. Tontin koko on puoli hehtaaria ja kokonaisuus on välillä jokseenkin hukassa.
Taitoja on niukasti, mutta uskon siihen, että kokeilemalla (plus vimmaisella googlauksella sekä puutarhakirjojen lukemisella) oppii. Tervetuloa mukaan seuraamaan palkitaanko uteliaisuus onnistumisilla vai opimmeko tästä sen, että näin ei ainakaan kannata tehdä.
Ensimmäisenä vuonna remontoimme sisätiloja, toisena kesänä rakensimme terassin. Vasta kolmantena kesänä on ollut aikaa keskittyä puutarhahommiin.
Puutarha rakentuu hiljalleen, pala kerrallaan. On muutama kukkapenkki ja pieni hyötytarha kasvilaatikoineen. Taloa ympäröi savinen rinne, jossa kasvaa nurmikkoa ja pari omena- ja luumupuuta. Talon takaa aukeaa entinen metsänpohja, josta löytyy kiviä ja kantoja sekä heiniä, saniaisia, villivadelmaa ja vesakkoa. Tontin koko on puoli hehtaaria ja kokonaisuus on välillä jokseenkin hukassa.
Taitoja on niukasti, mutta uskon siihen, että kokeilemalla (plus vimmaisella googlauksella sekä puutarhakirjojen lukemisella) oppii. Tervetuloa mukaan seuraamaan palkitaanko uteliaisuus onnistumisilla vai opimmeko tästä sen, että näin ei ainakaan kannata tehdä.